Mulla on jotenkin outo olo, on ollut koko päivän, ja koko eilisen illan. Mulla on tosi ristiriitaisia tunteita mun eksää kohtaan. Itseasiassa tänään juuri tuli 4 viikkoa siitä, kun erottiin. Tuntuu vieläkin pahalta, mutta eiköhän se ole ihan normaalia, varmaan aika usealla tuntuisi pahalta kahden vuoden suhteen jälkeen, jos eroaa? Musta se ainakin on ihan normaalia, kai. Kuitenkin, puhuin tämän kyseisen henkilön kanssa eilen, hitsi se saa vieläkin mut niin hyvälle tuulelle!
En oo siis jutellut sen kanssa sen jälkeen kun erottiin, ja eilinen oli mulle aika vaikeeta, tai ainakin sen juttelun aloittaminen, kysyin yhden kysymyksen, se vastasi ja sitten laitoin tyyliin vain jotain ''okei'', jonka jälkeen olin ihan varma ettei se enää vastaisi, mutta arvatkaas kuinka paljon ihmettelin kun huomasin että se vastasi, ja jatkoi juttelua. Must tuntus et mun sydän pysähty hetkeks, nii paljo mul o tunteit viel sitä kohtaan..
Mut ajattelin kysyy silt yhtä juttuu viel, ajattelin et olisin hoitanu sen jo heti tänään, mutta ei se ollut yhteyksien päässä, joten hoidan sen huomenna, jos mahdollista. Se kysymys liittyy meiän suhteeseen, ei kyllä mitenkään sillä tavalla että haluaisin taas seurustella, tai no se tässä se vaikea asia onkin.. Toivon kuitenkin ettei hän ymmärrä kysymystä väärin, koska en oikein itsekkään tiedä mitä sillä tarkoitan, mutta haluan silti tietää.
Olen ajatellut, että jos hän tulisi kysymään minua yhteen vielä (en usko että tulee, mutta huomaa sana JOS), luulen että sanoisin ei, mutta sitten toisaalta tykkään kyseisestä henkilöstä niin valtavasti, että en tiedä pystyisinkö sanomaan ei. Mutta kuitenkin, kun miettii, hän on satuttanut minua hyvin paljon, ja parikin kertaa, joten en tiedä edes pystyisinkö seurustelemaan hänen kanssaan, mutta silti, tykkään hänestä tooooooodelllla paljoooooon..! Järki sanoo et unohda jo, mut sydän ei päästä irti. Ihankuin pää ajattelisi toisin, kuin muu vartalo, ihankuin pää kieltäisi minua tykkäämästä, ja välillä tuntuukin että en tykkää, vaikka sitten kun ajattelen tarkemmin, niin todellakin tykkään, tai no, jos sitä tykkäämiseksi voi kutsua, en oikein tiedä. En oikein tiedä mitä ajatella, varmaan pitäisi kertoa hänelle vielä tunteistani, ja ehkä vielä yrittää, toki suhteemme oli todella erikoinen, näimme tosi harvoin ym. Ei sitä voi sanoin selittää. Mutta sen tiedän, että jos olisin hänen kanssaan taas yhdessä, eikä suhteemme muuttuisi entisestä, minä en jaksaisi !

Sellaisilla fiiliksillä tänään, jännä kun yhdestä ihmisestä saa viidessä minuutissa noin paljon irti, eikä tuossa vielä kaikkia, lähelläkään!