tiistai, 1. toukokuu 2012

Hyvää toukokuuta!

Pian on vappu ja sen tuoma loma ohi. Huomenna taas pääsee homeisille koulun penkeille.
No, ainakaan kukaan ei voi väittää, ettei minulla olisi tänäänkään ollut hauskaa päivää. Olin (taas vaihteeksi) serkkuni kanssa, ja olimme rullaluistelemassa, se oli kyllä melko rasittavaa, kun tuuli niin kovaan, vastatuuleen ei ollut kiva mennä. Rullaluisteluretken jälkeen menimme meidän pihalle ottamaan aurinkoa. Shortsit ja tuubitoppi päälle ja eikun ulos! Toki vähän ajan päästä kun paikoillaan makoili, alkoi tuuli käydä taas epämukavaksi > peitto päälle. Viritin kaikki maailman systeemit paikkamme viereen, ettei tuulisi, ja se toimi! Toki sitten aurinko meni puun taakse, eikä siihen enään paistanut aurinko.. Kaikki ihan turhaan, tuli aika turhautunut olo. No ei se mitään. Ida (serkkuni) sitten lähti kotiin ja minä jäin myös kotiin, ajattelin kyllä vielä lähteä toisen kaverin kanssa, mutta perse jäi penkkiin kiinni.
Unohdin eilen kertoa, meidän järkyttävästä retkestä kauppaan peruukit päässä, joskus tuntuu että olemme (minä&Ida) harvinaisen tyhmiä! No, tuli sentään jonkunlaista vappufiilistä! Ja olen todella, todella ylpeä itsestäni ja Idasta, että me pidimme tipattoman vapun! Propsit siitä. Toki en muutenkaan ole mikään alkoholin paras ystävä, joten minulle se oli melko normaalia. Ja sitäpaitsi, meillä on ilman alkoholiakin hauskaa !!

Huomenna sitten onkin taas harjoitukset, pitäisi varmaan vielä tänään käydä juoksulenkillä, että jaksaa huomenna jotain tehdäkkin. Tänäaamuna kyllä ikävikseni huomasin, että olen taas tulossa flunssaan, taas on nuha, ja kurkku kipeä ja yskittää. Ei kiva! Jos kuume tekee comebackin, niin en jaksa! Ja muuten, hyvää toukokuuta kaikille! Nyt voin sanoa ylpeänä, että ensi kuussa alkaa loma, ja minulla on synttärit! Jos huomenna laskisin, olisi tasan kuukausi, että alkaisi kesäloma, ja tasan kaksi kuukautta, että lähdemme prahaan! Voi, sitä odotellessa!
Lähdemme siis salibandyjoukkueeni kanssa prahaan pelaamaan, olimme siellä myös 2010, jolloin tulimme pronssimitalit kaulassa pois sieltä. Ei voi ihan sanoa, että olisimme olleet silloin euroopan kolmanneksi parhaita, koska ei siellä nyt ihan jokaista maata ollut, mutta todella monia oli kyllä! On pakko myöntää, että on kyllä ikävä sitä kymmentä päivää, kun olimme prahassa, toivottavasti heinäkuun matkasta tulee myös todella hauska, enkä usko että siitä on huolta, parhaassa seurassa kun olen! Tosin, pelaamme ''parempaa'' sarjaa nyt, joten mitalitavoitteet ovat nyt vaikeampia saavuttaa, tsemppiä silti nyt jo, meidän koko joukkueellemme. Pelasimme kyllä tällä kaudella C-tytöissä todella hyvin, olimme Suomen kahdeksan parhaan joukoissa, ihan hyvä fiilis!

No ei sen enempää tältä päivältä ! smiley






Praha kuvamateriaalia 2010 ^ heart paras joukkue!


Vähän uudempaa, vuonna 2012 ihan on otettu. smiley


Ihan pakko pistää tämäkin tänne, ei liity meidän joukkueeseen, vaan kouluun. Perjantaina siis oli
mauttomuuden päivät (tarkoitus pukeutua mahdollisimman mauttomasti)!

maanantai, 30. huhtikuu 2012

Kaikki irti vapusta !!

GLADA VAPPEN !
Tällaista en olekaan viela kokeillut, että kirjoitan aamulla, tai päivällä, blogia, odottaen iltaa ! Mulla on ollut ihan sairaan hauska vappu, tai tänäänhän vasta on vappu, mutta tarkoitan koko lomaa. Tänään siis ei ole koulua, eikä vielä huomennakaan, joten kaikki irti vapusta !!
Perjantaina siis alkoi loma, koulun jälkeen, silloin en tehnyt vielä mitään, olin salibandyharkoissa, jonka jälkeen katsoin leffaa kotona äidin kanssaheart Lauantaina olin taas vaihteeksi parhaan ystäväni, eli serkkuni kanssa ja menin heille yöksi. Sunnuntaina eli eilen olin syömässä perheen kanssa rannassa, jonka jälkeen olin tosi hyvän ystäväni kanssa, ihme kyllä, en serkkuni. Kiersimme pitkin isoa keskustaa ja näimme joitan kavereita, siitä tuli kyllä aika hyvä mieli, koska olen melkein aina serkkuni kanssa, ja meillä on sellaista juttua, mitä kukaan muu ei ymmärrä, joten olemme aina kahdestaan, enkä ole yleisesti kenenkään muun kanssa, joten oli mukavaa nähdä joitan kavereitakin välillä, sellaisiakin, joiden kanssa olen viimeksi ollut viime kesänä! Kuitenkin, eilen illalla rakas serkkuni tuli meille yöksi, koska olimme niin jaloja, ettemme halunneet hänen nukkuvan yksin kotona.
Tunnen kuitenkin pientä häpeää eilisillan takia, innostuin vähän juttelemaan kaikille, nimenomaan kaikille pojille (hyvä minä). Puhuin taas vaihteeksi eksälleni, ei siinä mitään mutta yötä myöten alkoi tulla sellainen väsymys, että juttu meni vähän yli. Onneksi hän tuntee minut, niin ei sillä niin väliä.
Ja olen tosi tosi tosi tosi ylpeä itsestäni, että pystyn puhumaan kyseiselle eksälleni niin vapaasti, olemme kerran ennenkin eronnut, enkä puhunut hänelle kahteen kuukauteen mitään, hän on kuitenkin niin hyvää seuraa, että kyllä hänelle kannattaa jutella vaikka emme yhdessä enään olekkaan, enkä haluaisikaan!
Ensimmäisen kerran eromme jälkeen minusta ihan oikeasti tuntuu siltä, että EN halua olla hänen kanssaan yhdessä! Jotenkin minun on hyvä olla näin, kun ei tarvitse kokoajan ajatella meidän riitojamme, tai sitä mitä sanon hänelle. Hän on kuitenkin juuri nyt minun niin hyvä ystäväni, että minun on hyvä olla näinkinsmiley En kuitenkaan kiistä, ettenkö tykkäisi hänestä vieläkin, se kuuluu asiaan, mutta niinhän se on että, jätkiä tulee ja meneewink

Hyviä päivänjatkoja teille ! Tai, varmaankin itselleni, koska ei tätä kukaan lue, mutta se ei ole asian pointti. Vappuja !!

tiistai, 24. huhtikuu 2012

Ei otsikkoa, aivoit eivät toimi

Jotenkin haikee olo, en yhtään tiiä mitä ajatella mistään. Mun parasystävä.. No ei ole enään, se siitäkin. Mutta kuitenkin, toisesta asiasta kolmanteen, tutustuin eilen mopokoulussa sellaseen tosi kivaan poikaan, ja toki kun kerroin siitä kavereille, niin heti hän on minun uusi ihastus, EI. Ei tarkoita sitä, että jos sanoo jonkun vastakkaisen sukupuolen olevan kiva, että tykkäisi hänestä, mutta kaverini eivät näytä tajuavan sitä. Tiedän kyllä ihan itse, kenestä pidän, ja kenestä en.
Ärsyttää tosi paljon, kun oon jäänyt makoilemaan tähän tilanteeseen, enkä osaa päästää mun eksästä irti. Tiedän, olen vasta yläasteella, ja minulla on vielä koko elämä elettävänä, mutta silti, saadaanhan me nuoretkin joskus olla tälläisiä, saammehan? Kuitenkin, kun ajattelee, kuinka ihana aika meillä oli, niin tuntuu todella turhalta heittää se koko aika vain muistoihin. Olisin halunnut muistoja vielä enemmänkin, mutta se siitäkin. Ken tietää, mitä tulevaisuudessa tuleekaan vastaan..?

Ei mulla oo oikein mitään sanottavaa tänään, tänään oli kyllä ihan mukava päivä, olimme koulun kanssa Turussa katsomassa elokuvaa, ja koulupäivä meni tosi nopeesti, ja se oli tosi rento. Koulun jälkeen käväisin fysioterapiassa (kärsin vaikka mitä vaivoja), jonka jälkeen parhaan ystävän, serkkuni, kanssa myllyyn käymään ja lenkille. Tuli tosi hyvä fiilis siitä lenkistä, kerrankin jaksoin nostaa itseäni niskasta, ja väkisin raahata itseni lenkille, saa sitten helpommin harkoistakin kiinni, kun 40 asteen kuume vei edellis viikolla kaiken kunnon ja kaikki voimat.

Eilen, kun mainitsin että haluan puhua eksälleni yhden jutun.. No, en ole vieläkään saanut sitä sanottua. Toki facebookissa sitä on mahdoton sanoa hänen poissaolonsa vuoksi, enkä kehtaa lähettää viestiä tai soittaa. Ehkä pitäisi, mutta sitä se on kun ei uskalla.
Mun pitäis varmaan mennä nukkumaan, huomenna kahdeksaksi kouluun, ja onhan kello jo yli kymmenen, ja silti istuskelen vielä tietokoneen ääressä vaikka iltatoimetkin ovat vielä tekemättä. Toki nukkumaanmeno olisi hyvä idea, koska minulla on vähän huono olo. Adioooooos !

maanantai, 23. huhtikuu 2012

Ristiriitaisia tunteita

Mulla on jotenkin outo olo, on ollut koko päivän, ja koko eilisen illan. Mulla on tosi ristiriitaisia tunteita mun eksää kohtaan. Itseasiassa tänään juuri tuli 4 viikkoa siitä, kun erottiin. Tuntuu vieläkin pahalta, mutta eiköhän se ole ihan normaalia, varmaan aika usealla tuntuisi pahalta kahden vuoden suhteen jälkeen, jos eroaa? Musta se ainakin on ihan normaalia, kai. Kuitenkin, puhuin tämän kyseisen henkilön kanssa eilen, hitsi se saa vieläkin mut niin hyvälle tuulelle!
En oo siis jutellut sen kanssa sen jälkeen kun erottiin, ja eilinen oli mulle aika vaikeeta, tai ainakin sen juttelun aloittaminen, kysyin yhden kysymyksen, se vastasi ja sitten laitoin tyyliin vain jotain ''okei'', jonka jälkeen olin ihan varma ettei se enää vastaisi, mutta arvatkaas kuinka paljon ihmettelin kun huomasin että se vastasi, ja jatkoi juttelua. Must tuntus et mun sydän pysähty hetkeks, nii paljo mul o tunteit viel sitä kohtaan..
Mut ajattelin kysyy silt yhtä juttuu viel, ajattelin et olisin hoitanu sen jo heti tänään, mutta ei se ollut yhteyksien päässä, joten hoidan sen huomenna, jos mahdollista. Se kysymys liittyy meiän suhteeseen, ei kyllä mitenkään sillä tavalla että haluaisin taas seurustella, tai no se tässä se vaikea asia onkin.. Toivon kuitenkin ettei hän ymmärrä kysymystä väärin, koska en oikein itsekkään tiedä mitä sillä tarkoitan, mutta haluan silti tietää.
Olen ajatellut, että jos hän tulisi kysymään minua yhteen vielä (en usko että tulee, mutta huomaa sana JOS), luulen että sanoisin ei, mutta sitten toisaalta tykkään kyseisestä henkilöstä niin valtavasti, että en tiedä pystyisinkö sanomaan ei. Mutta kuitenkin, kun miettii, hän on satuttanut minua hyvin paljon, ja parikin kertaa, joten en tiedä edes pystyisinkö seurustelemaan hänen kanssaan, mutta silti, tykkään hänestä tooooooodelllla paljoooooon..! Järki sanoo et unohda jo, mut sydän ei päästä irti. Ihankuin pää ajattelisi toisin, kuin muu vartalo, ihankuin pää kieltäisi minua tykkäämästä, ja välillä tuntuukin että en tykkää, vaikka sitten kun ajattelen tarkemmin, niin todellakin tykkään, tai no, jos sitä tykkäämiseksi voi kutsua, en oikein tiedä. En oikein tiedä mitä ajatella, varmaan pitäisi kertoa hänelle vielä tunteistani, ja ehkä vielä yrittää, toki suhteemme oli todella erikoinen, näimme tosi harvoin ym. Ei sitä voi sanoin selittää. Mutta sen tiedän, että jos olisin hänen kanssaan taas yhdessä, eikä suhteemme muuttuisi entisestä, minä en jaksaisi !

Sellaisilla fiiliksillä tänään, jännä kun yhdestä ihmisestä saa viidessä minuutissa noin paljon irti, eikä tuossa vielä kaikkia, lähelläkään!
  • Henkilötiedot


    Hei kaikille!
    Täällä kirjoittelee yläastelainen tyttö täältä Varsinais-Suomen pikkukaupungista.
    Blogin kirjoittaminen alkoi kirjaimmellisesti hetken mielijohteesta ''haluan kirjoittaa sen jonnekkin.'' Olen kyllä joskus ennenkin kirjoittanut blogia, mutta ei siitä koskaan mitään ole tullut, jospa nyt tulisi! En todellakaan aijo kirjoittaa joka päivä, tai aina pitkiä postauksia. Kirjoittelen sillon tällöin, kun on sellainen olo. Olen kyllä varmaankin alussa aika aktiivinen täällä, mutta kyllä aktiivisuus hiipuu.
    Blogissani kerron tunteistani, arkielämästäni ja sen haasteista, ja muusta sellaisesta.
    Heippa ja Tervetuloa! :)

  • Tagipilvi